Skip to main content

Databyron viimeinen paikkaennuste ennen eduskuntavaaleja julkaistu

Databyron julkaisemassa viimeisessä ennusteessa perussuomalaiset ovat nousseet kärkkymään toiseksi suurimman puolueen paikkaa kokoomuksen ja keskustan kantaan. Sosialidemokraattien lähes 95 %:n luottamusvälin kestävän johdon takana kolmikko mahtuu kuitenkin virhemarginaalien sisään.

Huhtikuun eduskuntavaaliennusteen arvioidut paikkamäärät
Kuva: Filip van Laenen

Kotimaisen puoluekentän tasoittuminen jatkuu Databyron julkaisemassa viimeisessä, huhtikuun paikkaennusteessa eduskuntavaaleihin. Perussuomalaiset on kevään mittaan noussut jokaisessa ennusteessa, hengittäen lopulta Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Keskustan niskaan.

Muutosta verrattuna Databyron maaliskuun ennusteeseen on hieman enemmän kuin aiemmin kuukausittaisissa ennusteissa, perussuomalaisten nousu on kiihtynyt muiden keskisuurten puolueiden laskiessa. Ainoastaan vasemmistoliitto on perussuomalaisten ohella nostanut ennustettua mediaanipaikkamääräänsä kuukauden aikana, joskin muutos mahtuu helposti virhemarginaaliin.

Perussuomalaiset sen sijaan ovat nostaneet ennustetun mediaanipaikkamääränsä maaliskuun 24:stä viimeisen ennusteen 32:een – 95 %:n luottamusvälin rajoille – ohittaen muun muassa vihreät. Kaiken kaikkiaan perussuomalaiset ovat lähes tuplanneet ennustetun paikkamääränsä tammikuun 18 paikan tasolta – eikä kolmen kuukauden takaisissa mittauksissa ja sitä myöten viimeisessä ennusteessa välttämättä näy perussuomalaisten reilusti kasvanut kannatus kokonaisuudessaan.

Kokoomuksen trendi on taasen ollut laskujohtoinen koko kevään. Vielä tammikuun ennusteessa puolueelle povattiin yli neljääkymmentä paikkaa aivan sosialidemokraattien kannassa. Sittemmin kokoomuksen ennustetut paikat ovat valuneet tasaisesti alaspäin nykyiseen kolmenkymmenenkuuden mediaaniin.

Keskustaoikeistolaisen kokoomuksen ennustettujen paikkojen lasku ei mahdu 95 %:n luottamusväliin vuoden alusta tarkastellessa – toisin kuin muiden puolueiden perussuomalaisia lukuunottamatta. Lähes varmuudella voidaankin siis katsoa kokoomuksen laskeneen ja perussuomalaisten nostaneen ennustettua paikkamääräänsä kevään aikana. Muiden puolueiden osalta tarkempia päätelmiä on hankalampi tehdä.

Vielä isompaa kuvaa tarkastellessa kokonaisuus näyttää kuitenkin jokseenkin samanlaiselta kuin vielä kuukausi sitten. Verrattuna vuoden 2015 eduskuntavaleihin on eduskunnasta tulossa selkeästi vasemmistolaisempi. Vaalivoittajia ovat viimeaikaisesta lievästi heikentyneestä mittaussuosiosta huolimatta Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, sekä Vihreä Liitto ja Vasemmistoliitto.

Johtuen Databyron julkaiseman ennusteen laskennallisuudesta, mediaanien summa harvoin on täysin sama kuin paikkojen määrä. Tällä kertaa ennuste ynnäytyi 199 paikkaan.

Vaalihäviäjiä puolestaan Suomen Keskusta ja puolessa välissä vaalikautta kahteen osaan hajonnut Perussuomalaiset. Toinen puolisko, Sininen Tulevaisuus on ennusteen perusteella jäämässä kokonaan ilman edustajia tai saavuttamassa niitä vain yhden.

Mahdollisia hallituskoalitioita pohdittaessa puolestaan Sdp:n, kokoomuksen ja vihreiden ympärille rakentuva koalitio on nähty kenties todennäköisimpänä runkona tulevan kauden hallitukseksi.

Muita esitettyjä vaihtoehtoja on ollut korvata kokoomus yllä mainitussa pohjassa keskustalla, mikä kenties vaatisi keskustan nykyisen puoluejohdon syrjäyttämisen. Kolmas esitetty kombinaatio on edetä vuoden 2015 vaalien jälkimainingeissa koostetun keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten keskustaoikeistolaisen hallituskoalition kanssa. Kaikilla mainituilla yhdistelmillä syntyisi ennusteen perusteella enemmistö eduskuntan, joskin viimeksi mainitulla kovin niukka sellainen. Suurimman puolueen sivuuttaminen pääministeripuolueen valinnassa on lisäksi kotimaisesti poikkeuksellista.

Ehkä kutkuttavin esitetty idea on pitkän tauon jälkeen kokeilla vähemmistöhallitusta. Tällöin esimerkiksi sosialidemokraattien johtama vajaa viidenkymmenen paikan ryhmä joutuisi kullekin lakiesitykselleen etsimään vaihtelevankin enemmistön sen läpi saadakseen eduskunnassa.

Länsinaapurissa Ruotsissa vähemmistöhallitukset ovat yleisempiä, tosin siellä poliittinen järjestelmä on ylipäätänsä rakentunut pitkälti ideologisten blokkien varaan kotimaista vähemmällä konsensuspolitiikan traditiolla. Keskustavasemmisto ja keskustaoikeisto harvoin löytävät tarpeeksi yhteisen sävelen hallitusta varten, toisin kuin Suomessa.


On edellisen kolmen kuukauden mittausten perusteella todennäköistä, että vaalisunnuntain jälkeen suurin puolue paikkamäärältään on Suomen Sosialidemokraattinen Puolue. Epävarmempaa on sen jälkeisen kolmikon – tai jopa nelikon – keskinäinen järjestys. Oman mausteensa soppaan heittää perussuomalaisten läpi kevään reilussa kasvussa ollut kannatus, mikä ei välttämättä näy viimeisessä Databyron ennusteessa kokonaisuudessaan.

Lisäksi hallituspeli on kohtalaisen auki, joskaan umpikuja tai muuten vaikeat hallitusneuvottelut eivät näytä todennäköisiltä vaihtoehdoilta.


Databyron julkaiseman ennusteen metodologia ja toiminta on selostettu täällä. Voit tarkastella koko ennustetta puoluekohtaisine todennäköisyysjakaumineen ja mahdollisine hallituskoalitioineen Eduskuntavaalit 2019 -sivullamme.

Databyron maaliskuun paikkaennuste julkaistu

Perussuomalaisten jatkuva kannatusnousu mittauskeskiarvossa nostaa edelleen puolueen ennustettua paikkamäärää. Kokoomuksen laskujohtoinen trendi jatkuu.

Maaliskuun eduskuntavaaliennusteen arvioidut paikkamäärät
Kuva: Filip van Laenen

Vaikka hallitus ja sote-uudistus kaatuivatkin perjantaina ja hektinen poliittinen draama kultivoi itse kunkin politiikan seuraajan makunystyröitä, on hyvä pitää huomio myös pidemmän aikavälin kannatustrendeissä. On siis aika Databyron kuukausittaiselle eduskuntavaaliennusteelle – toiseksi viimeiselle ennen huhtikuun 14. päivän eduskuntavaaleja.

Maaliskuun ennusteessa kevään aikana tutuksi käyneet kehityskulut saavat jatkoa. Perussuomalaisten koko kevään noussut keskiarvokannatus näkyy jälleen muutaman paikan ennustettuna lisäyksenä. Samoin erityisesti viimeiset viikot eri mittauksissa laskusuhdanteessa ollut kokoomus jatkaa asemiensa hienoista menetystä.

Maaliskuussa ennuste ynnäytyi täyteen 200 paikkaan

Jälleen edelliseen ennusteeseen verrattuna tapahtuneet muutokset mahtuvat helposti 95 % luottaumsvälin sisään, eikä yksittäisten lukujen lyhyen aikavälin muutosta kannata tuijottaa absoluuttisen orjallisesti.

Tarkastellessa kolmen tähän mennessä Databyron julkaiseman ennusteen välisiä muutoksia, huomataan selkeämmin myös paikkamäärien kehityskulut. Kuten yllä jo osin todettua, selkein lasku kevään mittaan on kokoomuksen ennustetussa paikkamäärässä. Isoin nousu taas perussuomalaisilla.

Yllä esitetystä kuvaajasta on helppo myös havaita suomalaisen politiikan niin kutsuttu “hollantilaistuminen”, eli puoluekentän sirpaloituminen. Muutaman suuren puolueen sijaan kentällä on yhä useampi keskisuuri puolue. Databyro käsitteli ilmiötä aiemmin täällä.

Samoin ennustettujen paikkamäärien visualisointi havainnollistaa hyvin sitä, miten keskustapuolue hyötyy nykyisestä vaalijärjestelmästä erityisesti vihreiden kustannuksella. Databyron koostaman mittauskeskiarvon perusteella mainitun kahden puolueen kannatusero on nykyisellään vain noin prosenttiyksikkö, mutta ero ennustetuissa paikoissa on lähes kymmenen keskustan eduksi

Yksittäiseen lukuun typistetty informaatio ei kuitenkaan lopulta kerro koko tarinaa. Hedelmällistä onkin tarkastella sitä, miten kokoomuksen ja perussuomalaisten ennustettujen paikkojen todennäköisyysjakaumat ovat käyttäytyneet.

Mielekkäämpi tapa tarkastella muutoksia lieneekin ajatella valitun puolueen, tässä perussuomalaisten, paikkamäärähaarukan siirtyneen kevään mittaan ylöspäin. Lisäksi on havaittavissa, että kyseinen paikkojen todennäköisyysjakauma on perussuomalaisen osalta leventynyt tammikuun ja maaliskuun ennusteen välillä – 13–22 paikasta 20–32 ennustetun paikan 95 % luottamusväliin.

Perussuomalaisten ennustettujen paikkojen todennäköisyysjakauma tammikuussa
Perussuomalaisten ennustettujen paikkojen todennäköisyysjakauma tammikuussa
Perussuomalaisten ennustettujen paikkojen todennäköisyysjakauma maaliskuussa
Perussuomalaisten ennustettujen paikkojen todennäköisyysjakauma maaliskuussa

Tämä kielii osaltaan siitä, että kannatus on muuttunut ja vielä mukana olevat vanhemmat mittaukset olisivat merkinneet hieman pienempää ennustettua paikkamäärää.

Kokonaisuudessaan perussuomalaisten ennustetun paikkamäärän todennäköisyysjakauma on siirtynyt oikealle – puolueen ennustetaan saavan isommalla todennäköisyydellä enemmän paikkoja eduskuntaan, kuin vielä talvella.

Samankaltainen, mutta päinvastainen kehityskulku on havaittavissa kokoomuksen kohdalla.

Vielä Databyron julkaisemassa tammikuun ennusteessa kokoomus oli vain muutaman ennustetun paikan päässä suurimmaksi puolueeksi arvioiduista sosialidemokraateista. Tuolloin myös kyseisten puolueiden keskiarvokannatus oli tasaisempi: kokoomus oli vain reilun prosenttiyksikön iskuetäisyydellä suurimman puolueen paikasta.

Kokoomuksen ennustettujen paikkojen todennäköisyysjakauma tammikuussa
Kokoomuksen ennustettujen paikkojen todennäköisyysjakauma tammikuussa
Kokoomuksen ennustettujen paikkojen todennäköisyysjakauma maaliskuussa
Kokoomuksen ennustettujen paikkojen todennäköisyysjakauma maaliskuussa

Sittemmin, kuten todettua, kokoomuksen kannatus on kevään aikana näyttänyt miinusmerkkistä kehitystä mielipidemittauksesta toiseen. Lasku näkyy selvästi myös ennustetun paikkamäärän todennäköisyysjakauman siirtymisessä vasemmalle. Kokoomuksen 95 % luottamusväli onkin hypännyt tammikuun arvioidusta 38–48 paikasta tammikuun 30–44 paikkaan. Kuten huomattavissa, myös kokoomuksen luottamusväli on siis laajentunut kannatuksen muutoksen myötä.


Databyron julkaiseman ennusteen metodologia ja toiminta on selostettu täällä. Voit tarkastella koko ennustetta puoluekohtaisine todennäköisyysjakaumineen ja mahdollisine hallituskoalitioineen Eduskuntavaalit 2019 -sivullamme.

Vaalikauden voittajia – mistä sosialidemokraattien ja vihreiden uudet äänestäjät ovat tulossa?

Vihreiden kannattajissa suuri vaihtuvuus, sosialidemokraattien kannatusnousu peräisin perussuomalaisilta. Molemmat epäröivien suosikkeja ennen vaalikevättä.

Suomen Kuvalehden helmikuun alkupuolen artikkelissa luodattiin puolueiden kannattajien siirtymiä verrattuna vuoden 2015 vaalitulokseen. Kyseessä oli laaja, lähes 11 000 vastaajan kokonaisotos loka-tammikuun ajalta, ja se toimii kenties yhtenä olennaisimpana palasena rakentaessa kuvaa tulevan vaalikevään kannatuksista sekä niiden potentiaalisista liikkeistä.

Klikkaamalla grafiikan oikean alakulman “A Flourish data visualisation” -tekstiä pääset laajempaan näkymään tutkimaan siirtymiä. Pyöristetty lähimpään tuhanteen.

Edellisenä lauantaina Databyro perkasi syitä kuluneen vaalikauden isoimpien kannatuslaskujen takana. Kävi ilmi, että keskustan sekä perussuomalaisten kannattajat ovat siirtyneet erityisesti epävarmoihin, joita otannan keruuhetkellä talven aikana oli vielä satoja tuhansia enemmän kuin vaaleissa 2015.

Käsillä olevassa tekstissä käännetään huomio kuluvan vaalikauden tähänastisiin kannatusvoittajiin, erityisesti vihreisiin ja sosialidemokraattiseen puolueeseen. Molempien puolueiden kannatus on kuluvan vaalikauden aikana noussut noin viidellä prosenttiyksiköllä. Kannatusnousujen lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että niiden syyt löytyvät eri tahoilta.

Sosialidemokraatit katkaisemassa kahden vuosikymmenen kannatuslaskun – taustalla kannatusvirta perussuomalaisista, horisontissa huolia

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kannatus on muiden Euroopan sosiaalidemokraattien tapaan taantunut 1900-luvun loppupuoliskolta suurestikin. Esimerkiksi Yleisradion vuodesta 1994 keräämien mielipidemittausten mukaan kotimainen lasku vajaasta 35 prosentista vuoden 2015 vaalien 17 prosenttiin on ollut jokseenkin suoraviivainen – siis kuluvaan vaalikauteen asti.

Kuten Databyron edellisessä, vaalikauden kannatuslaskijoita analysoivassa tekstissä jo sivumainintana huomattiin, kuluvalla vaalikaudella Sdp:n kannatus pyrähti jyrkkään nousuun heti hallituskauden ensimmäisenä syksynä. Nousu liittyi kiinteästi perussuomalaisten kannattajakatoon, jonka pääteltiin ainakin osaksi valuneen sosialidemokraateille hallituskauden kipeiden päätösten myötä.

Sdp:n kannatuksen 25-vuotinen trendi
Sdp:n kannatuskehitys vuodesta 1994. Kuva: Yleisradio

Suomen Kuvalehden esittämät kannatussiirtymät tarjoavat saman suuntaisen mutta tarkemman katsauksen kannatusnousun lähteisiin. Taloustutkimuksen useaan kyselyyn perustuvan arvion mukaan Sdp olisi talveen mennessä korottamassa raakaa äänimääräänsä noin 75 tuhannella äänestäjällä, vajaasta puolesta miljoonasta hieman yli 550 tuhanteen.

Sosialidemokraattien nousu mittauksissa onkin myös arvioitujen kannatussiirtymien mukaan peräisin lähes hätkähdyttävät suurelta osin perussuomalaisista. Nettotuloksena peräti 60 000 PS:n äänestäjää oli talveen mennessä vaihtanut Sdp:hen. Siis sosialidemokraattien kannatusnoususta jopa 80 prosenttia voidaan yhdistää äänestäjien saapumiseen perussuomalaisista.

Sitä vastoin nettoliike sosialidemokraateista vielä äänestään epävarmoihin on suuntaunut marginaalisesti poispäin keskustavasemmistosta hallituskauden aikana. Äänestään epävarmoja tosin oli otannan keruuhetkellä talven aikana 300 000 enemmän kuin vaaleissa 2015, mihin nähden talven tilanne noin nollassa nettosiirtyjässä voi hyvinkin vielä kääntyä positiiviseksi vaalikevään kuluessa.

Vaalikaudella koetun kannatusnousun vastineeksi Sdp:llä voi kuitenkin katsoa olevan kauaskantoisempia ongelmia kannatuspotentiaalinsa suhteen. Kansallinen Yleisradio on vuoden alusta lähtien koostanut mittaustensa julkaisun yhteydessä kunkin puolueen kannattajien ikäjakaumaa kokonaiskannatusten ohella.

Tammikuun ja helmikuun mittausten perusteella sosialidemokraattien äänestäjistä vain reilu kymmenen prosenttia olisi alle 35-vuotiaita, mikä on selkeästi pienin osuus keskisuurien ja suurien puolueiden osalta. Se vastaa hieman alle 10 % kokonaiskannatusta alle 35-vuotiaiden keskuudessa, eikä lupaile kovin ruusuista tulevaisuutta.

Otoskoon pilkkoutuessa ensin puoluekohtaisiin kannatuksiin ja sen jälkeen ikäryhmiin päädytään tosin niin pieniin vastaajamääriin, että varatuksetonta painoarvoa ikäryhmän tulokselle ei kannata absoluuttisena totuutena antaa. Ilmiön suunta on kuitenkin jokseenkin selvä ja käy yhteen julkisen keskustelun narratiivin kanssa Sdp:stä puolueena, joka ei toistaiseksi ole onnistunut houkuttelemaan nuoria äänestäjiä.

Vihreiden kannatuslisäyksen tausta jo talvella vahvasti epävarmoissa äänestäjissä

Vihreä liitto lähti vaalikauteen kahdeksan ja puolen prosentin kannatuksella. Nousujohteinen vaalikauden ensimmäinen puolikas huipentui vuoden 2017 kesään, kun puolue Ville Niinistön johdolla käväisi useissa mittauksissa jopa yli 17 prosentin kannatuslukemissa.

Kannatus on sittemmin heikentynyt ja tasaantunut nykyiseen noin 13–14 prosenttiin, mikä tosin edelleen oikeuttaisi vaalikauden suurimman kannatusnousijan titteliin yhdessä Sdp:n kanssa.

Varsinkin vaalikauden alun jälkeen on gallupeista ollut havaittavissa selkeä trendi vihreiden sekä sosialidemokraattien kannatusten samanaikaisesta liikkeestä. Lähes säännönmukaisesti toisen kannatusnousu on merkinnyt toisen kannatuslaskua aina viimeisimpiin mittauksiin asti, kuten alla kuvasta voi havainnoida. Mittausten perusteella kyseisten kahden puolueen voi siis olettaa kilpailevan ainakin osittain samoista äänestäjistä.

Vihreiden ja Sdp:n kannatuskehitys vaalikaudella
Vihreiden ja Sdp:n kannatuskehitys kuluvalla vaalikaudella, klikkaamalla pääset tarkastelemaan kaikkia mittauksia.

Sekä Sdp että vihreät ovat kuitenkin nostaneet kannatustaan vaalikaudella. Jos puolueet kilpailisivat vain ja ainoastaan samoista äänestäjistä, sen ei tulisi olla mahdollista. Kuten edellä esitettiin, sosialidemokraattien kannatusnousu selittyykin pitkälti perussuomalaisten paluumuutolla, vaikka Sdp:n ja vihreiden kannatuslukemat näyttävätkin korreloivan vahvasti vaalikauden loppupuolella.

Vihreän puolueen viiden prosenttiyksikön kokonaiskannatusnousu on Suomen Kuvalehden aineiston perusteella peräisin ennen kaikkea nukkuvista ja äänistään epävarmoista, kokoomuksesta sekä hieman yllättäen keskustapuolueesta. Vihreät ovat jo ennen vaalikevättä siis onnistuneet houkuttelemaan enemmän epävarmoja kuin se on niille menettänyt, vaikka epävarmoja äänestään oli kyselyhetkellä satoja tuhansia enemmän kuin vaalikauden alkaessa. Se lupaa hyvää vaalikeväälle.

Puolueen kannattajia parhaiten määritteleekin juuri heidän liikkuvuutensa. Vihreiden on esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaalitutkimuksen perusteella tutkittu olevan muita puolueita liikkuvampia äänestäjiä (s. 198), minkä lisäksi yleinen mielipide on perinteisesti ollut suhteellisen samoilla linjoilla analyyseissään.

Suomen Kuvalehden aineiston perusteella kokonaisliikkuvuueden volyymi vihreistä pois ja vihreisiin on niin ikään kannatukseen nähden runsasta, kuten yllä siteeratuista tutkimuksista voisi olettaa. Jopa viidennes vihreiden vuoden 2015 äänestäjistä olisi siirtynyt epävarmoihin, mutta toisaalta epävarmoista on saatu muutama kymmenen tuhatta ääntä lähtijöitä enemmän. Aiemmin epävarmojen siirtyminen vihreisiin selittää puolueen nettokannatusnoususta noin kolmanneksen.

Kannattajien vaihtuvuus vaaleissa 2011
Kuva: Vaalitutkimus 2011, 198

Siinä missä vaalikauden toisen nousijan Sdp:n voi katsoa painivan pidemmän aikajänteen kannatusongelmien kanssa, vihreissä nuorten äänestäjien osuus on aiemman Yleisradion koonnin mukaan reilusti muita puolueita edellä. Sen mukaan vihreiden alkuvuoden mittausten kannattajista yli 40 prosenttia on alle 35-vuotiaita.

Moinen osuus vastaa lähes 25 prosentin kannatusta kaikkien alle 35-vuotiaiden keskuudessa: vihreät olisivat kyseisessä kohortissa Suomen suosituin puolue ennen toisena tulevaa kokoomusta.

Julkisessa keskustelussa kuitenkin liikuu sitkeästi käsitys, että nuoruudessa vihreitä äänestävät siirtyvät vanhetessaan muiden puolueiden kannattajiksi. Suuri äänestäjien vaihtuvuus vaaleista toiseen voisi tähän viitata, samoin kuin jatkuvasti suuri nuorten osuus äänestäjistössä vaihtuvuudesta huolimatta. Laadukasta pitkittäisanalyysiä, jossa tutkittaisiin saman äänestäjäryhmän käyttäytymistä vuodesta ja vaaleista toiseen, ei kuitenkaan ole käsillä käsityksen vahvistamiseksi.


Parhaillaan lukemassasi sekä Databyron edellisessä tekstissä on käsitelty puolueiden kannattajasiirtymiä vaalikaudella 2015-2019. On erityisen hyvä muistaa niiden perustuvan talvella, loka-tammikuussa kerättyyn laajaan Taloustutkimuksen otantaan. Näin viimeistään helmi-maaliskuun kannatuskehitys ei siihen enää sisälly. Esimerkiksi perussuomalaisten alkukevään kannatusnousu mielipidemittauksissa tuskin näkyy ainakaan kokonaisuudessaan siirtymien kuvailussa.

Lähes puolet äänestäjistä päättää lopullisen ehdokkaansa vasta vaalikevään aikana. Se voi tarkoittaa vielä reilusta nukkuvien osuudesta siirtymistä jonkin puolueen äänestäjäksi tai suoraan yhden puolueen kelkasta hyppäämistä toisen puolueen kelkkaan.

Vaalikauden tähänastiset voittajat – Sdp ja vihreät – ovat toistaiseksi ammentaneet kannatusnousunsa kovin eriävistä paikoista. Nähtäväksi jää, kuinka moni epävarma loppujen lopuksi päätyy tähän asti eniten epävarmoja keränneisiin vihreisiin ja kuinka moni lopulta valitsee sosialidemokraatit. Perussuomalaisten tuore reipas kannatusnousu vailla yksiselitteisiä häviäjiä kielii kenties siitä, että osa epävarmoista on hetkittäin päätöksensä tehnyt.

Mikä tahansa kannatustilanteen ympäriheitto ei toki ole järin todennäköinen. Tulevatkin liikkumiset noudattanevat poikkeuksellisten tapahtumien puutteessa vaalikaudella nähtyjä trendejä. Isossa kuvassa suhteelliset siirtymäosuudet säilynevät suunnilleen samanlaisina, vaikka muutoksia toki tuleekin toisille puolueille enemmän kuin toisille.

Vaalikauden häviäjiä – mihin katosivat keskustan ja perussuomalaisten äänestäjät?

Keskustalaiset ovat jäämässä sankoin joukoin kotiin, perussuomalaisten kannatus sulanut nukkuviin ja Sdp:hen. Mutta entä vielä ennen vaaleja heräävien merkitys?

Suomen Kuvalehti julkaisi helmikuun puolivälissä Taloustutkimuksen gallupien pohjalta äänestäjien arvioituja kannatussiirtymiä puolueiden välillä. Otantakoko on neljä Taloustutkimuksen mittausta, lähes 11 000 vastaajaa. Kuitenkin on syytä mainita tulosten olevan – totta kai – suuntaa antavia, erityisesti kun edellisistä äänestysvalinnoista on parhaimmillaan vuosia. Silti tulokset ehdottomasti antavat vahvaa osviittaa äänestäjien liikkeistä.

Klikkaamalla grafiikan oikean alakulman “A Flourish data visualisation” -tekstiä pääset laajempaan näkymään tutkimaan siirtymiä. Pyöristetty lähimpään tuhanteen.

Puoluekohtaiset liikkuvuudet olivat oikeastaan viimeinen keskeinen palanen rakentaessa tulevien vaalien puoluekannatusten koostumuksia. Nyt on jälleen helpompi analysoida viime hetken muutoksia.

Suomen Kuvalehden artikkelissa esitetty data viittaa erityisesti neljään rinnakkaiseen ilmiöön Suomen puoluekentällä vaalikauden mittaisten kannatusmuutosten selittäjänä. Toisaalta laskupuolella keskustan hiipuminen ja perussuomalaisten madaltunut kannatus, toisaalta noususta huolimatta vihreiden äänestäjien iso vaihtuvuus sekä puoluekentän vasemmalle puoliskolle asettuvien puolueiden kannatusnousu.

Käsillä olevassa tekstissä käsitellään ilmiöistä kahta ensimmäistä hieman lähemmin, siis kannatustaan laskeneita keskustaa sekä perussuomalaisia. Sen lisäksi huomiotta ei voi jättää SK:n visualisoinnissa vaaleja 2015 isompaa nukkuvien ja epävarmojen äänestäjien määrää sekä heidän liikkeitään.

Keskustan äänestäjät epävarmoja, konkareita jättämässä eduskunnan

Kenties merkittävin muutos vuoden 2015 vaaleihin on pääministeripuolue keskustan tasainen, käytännössä koko vaalikauden kestänyt kannatuslasku vaali-illan reilusta 21 prosentista nykyiseen kannatuskeskiarvoon, reiluun viiteentoista prosenttiin. Mielipidemittauksista ei ole ollut luettavissa selvempää korrelaatiota keskustan ja muiden puolueiden kannatuskäyrien suunnassa: yksikään puolue ei merkittävästi ole mittauksissa hyötynyt kun keskusta on heikentynyt.

Tätä taustaa vasten Suomen Kuvalehden artikkelissa esitetyt arvioidut kannatussiirtymät ilmentävät kuvaa, jossa keskustan kannattajia onkin juuri kaikonnut enimmäkseen takavasemmalle nukkuvien puolueeseen sekä epävarmoihin. Trendi on itse asiassa jopa hätkähdyttävän selkeä: keskustapuolueen ennakoidusta 170 000 menettämästä nettoäänestä yli 100 000 – lähes 60 prosenttia – selittyisi kokonaisliikkeellä otantahetken nukkuviin ja epävarmoihin.

Muiden puolueiden kannatajaksi vaihtaneiden ennustetut osuudet jäävät parhaimmillaankin vain 22 000 Sdp:n äänestäjäksi nettosiirtyjään – vajaaseen 13 prosenttiin keskustan kaikista arvioiduista lähtijöistä.

Artikkelissa mainitaan yllä kuvatun nukkuviin siirtymisen tapahtuvan erityisesti keskustan vahvoilla alueilla, Itä- ja Pohjois-Suomessa, mikä lienee sukupolvenvaihdoksen kanssa ja kaupungistumista vastaan jo ennestään taistelevalle puolueelle erityisen huolestuttavaa.

Databyron laskelmien mukaan esimerkiksi jo muutaman prosenttiyksikön ylimääräinen kannatuslasku Savo-Karjalan, Lapin sekä Oulun vaalipiireissä toisi keskimääräistä ennustettua paikkamäärää yhdellä tai kahdella alaspäin. Toki kyseinen ydinalueiden kannatuslasku on jo mukana mittausten kansallisessa kannatuslaskussa, mutta noin havainnollistavan esimerkin vuoksi.

Paikkatappio ydinalueiden heikentymisellä
Esimerkinomainen kaavio vähillä simulointikerroilla.

Oman lisähuolensa keskustalle aiheuttaa myös edessä oleva eräänlainen taitekohta ehdokkaiden vaihtuvuudessa, joka jättää ison lommon viime vaalien henkilökohtaiseen äänimäärään.

Merkillepantavimpia pois vaaleista jääviä keskustalaisia ovat esimerkiksi Oulun vaalipiirissä Tapani Tölli (9 369 ääntä), Keski-Suomessa Mauri Pekkarinen (9 170), Savo-Karjalassa Seppo Kääriäinen (7 006), Pirkanmaalla Mikko Alatalo (6 759), Hämeessä Sirkka-Liisa Anttila (5 200) sekä Satakunnassa Kauko Juhantalo (4 627) ja Timo Kalli (4 215).

Useamman konkarin lähteminen tuhansine äänineen tarkoittanee epävarmuutta piirikohtaisiin ehdokasasetteluihin ja henkilökohtaisiin kannatuksiin kansallisen puoluekannatuksen laskun lisäksi. Sitä tuttua ja varmaa ehdokasta ei välttämättä enää ole äänestettäväksi.

Käsillä oleva data ei keskustapuolueen kannattajasiirtymien suhteen kuitenkaan ole yksimielinen. Suomen Kuvalehden artikkelin grafiikasta poiketen Helsingin Sanomat viittaa tuoreen helmikuun mittauksensa leipätekstissä, että keskustapuolueen kannattajia olisi tuoreesti vuotanut kerätyn tausta-aineiston mukaan perussuomalaisiin. Myös Maaseudun Tulevaisuuden toteuttaman mielipidekyselyn mukaan keskusta olisi menettämässä tärkeää maanviljelijöistä koostuvaa kannattajakuntaansa muista puolueista eniten perussuomalaisiin verrattuna vuoden 2015 vaaleihin.

Suomen Kuvalehden artikkelissa esitetyt siirtymät eivät merkittävää liikettä keskustasta perussuomalaisiin anna olettaa, mikä lienee ymmärrettävää otannan rajoittuessa myöhäisimmilläänkin tammikuun loppupuolelle. Helsingin Sanomien havaitsema siirtymä siis koskisi erityisesti tuoretta perussuomalaisten kannatusnousua.

Historiallista taustaa keskustan ja perussuomalaisten kannatusten väliselle yhteneväisyydelle on jonkin verran. Vuoden 2011 vaaleissa osatekijänä, joskaan ei poikkeuksellisen suurena sellaisena, perussuomalaisten kannatusnousussa toimivat vaalitutkimuksen perusteella keskustalta siirtyneet kannattajat. Perussuomalaisten kannatus vahvistui erityisesti keskustan perinteisesti vahvoilla kannatusalueilla (s. 195-198). Toki Jussi Halla-ahon vuodesta 2017 luotsaama perussuomalaiset ovat poliittiselta profiililtaan jokseenkin erilaisia kuin Timo Soinin perussuomalaiset vuonna 2011.

Myös perussuomalaisten aiemmat äänestäjät epäröivät – osa Sdp:n riveihin

Perussuomalaiset lähtivät lopulta myrskyisäksi osoittautuneeseen vaalikauteen vajaan 18 % prosentin eduskuntavaalikannatuksella – päätyen hallitusneuvotteluiden jälkeen keskustan ja kokoomuksen hallituskumppaniksi. Jo saman vuoden syksynä perussuomalaisten kannatus kuitenkin lähti voimakkaaseen laskuun, tasaantuen 10 prosentin kannatukseen marraskuuhun mennessä.

Perussuomalaisten ja Sdp:n kannatuskehitys
Perussuomalaisten ja Sdp:n puoluekannatusten kehitykset vaalikaudella 2015-2019. Klikkaamalla pääset tarkastelemaan kaikkia vaalikauden mielipidemittauksia.

Mielipidemittauksista pystyi jo tuolloin päättelemään suhteellisen luotettavasti, että ainakin osa perussuomalaisten laskusta johti Sdp:n kannatusnousuun: samaan aikaan PS:n jyrkän laskun aikana sosialidemokraattien kannatus nousi voimakkaasti viidentoista prosentin aallonpohjasta reiluun kahteenkymmeneen prosenttiin.

Syitä siirtymälle on kuluneiden vuosien aikana pääsääntöisesti löydetty pakolaiskriisistä sekä hallituksen talouspoliittisista uudistuksista vuoden 2015 syksyllä. Näistä tosin jälkimmäinen teema kärjistyi vasta aikaisintaan syystalvella – turvapaikanhakijoita sen sijaan saapui poikkeuksellisen paljon jo elo-syyskuusta lähtien, jolloin perussuomalaisten isomman kannatuslaskun voidaan katsoa alkaneen.

Suomen Kuvalehden artikkelissa esitetty arvio kannattajasiirtymistä tukee osaltaan mittausten perusteella laajasti arveltua teoriaa perussuomalaisten kannatuksen vuotamisesta erityisesti sosialidemokraatteihin. Perussuomalaisten menetettäväksi ennakoidusta 225 000 nettoäänestä 60 000 eli reilu neljännes olisi karkaamassa Sdp:n riveihin.

Merkittävämpi trendi perussuomalaisten kannatuslaskun selittäjänä on kuitenkin vuoden 2015 äänestäjien siirtyminen nukkuviksi tai kantaansa vielä epäröiviksi äänestäjiksi. Yllä mainitusta 225 000 menetetyksi ennustetusta nettoäänestä reilu 120 000 koostuisi nettomuutoksesta nukkuviin ja kannastaan epävarmoihin, siis hieman yli 50 prosenttia.

Vuoden 2011 vaaleissa – joissa perussuomalaisten kannatus muuttui tulevien vaalien tapaan merkittävästi edellisistä – puolue onnistui aiemmin siteeratun vaalitutkimuksen mukaan kanavoimaan itselleen merkittäviä kannattajamääriä juuri aiemmin nukkuneista äänestäjistä (s. 197-198). Mitä oletettavimmin sama ilmiö toimii toisinkin päin: nukkuvista perussuomalaisten äänestäjäksi siirtynyt lienee todennäköisesti alttiimpi liukumaan takaisin nukkuvaksi verrattuna säännöllisempiin ja uskollisempiin äänestäjiin.

Perussuomalaisten tuore alkukevään kannatusnousu, joka Suomen Kuvalehden aineistossa näkyy keräysajankohdan vuoksi vain osittain, voi hyvin liittyä kannastaan epävarmojen paluuseen perussuomalaisten riveihin.

Oman lisämausteensa vaalikauden tulosten tulkintaan perussuomalaisten osalta tuo sen puoluekokouksen tapahtumat kesältä 2017. Tuolloin noin puolet perussuomalaisten eduskuntaryhmästä loikkasi muodostaen sinisen puolueen ja pelastaen hallituksen enemmistön. Perussuomalaiset verrannevat tulevan kevään vaalitulosta erityisesti vuoden 2017 jälkeiseen edustajien määrään ja kannatukseen – eivät niinkään vuoden 2015 vaalitulokseen.

Nukkuvia ja epäröiviä on tosiaan jaossa: SK:n koostamien kannattajasiirtymien mukaan kannastaan epävarmoja nukkuvia äänestäjiä oli vielä talvella kokonaista 300 000 enemmän kuin vuoden 2015 vaaleissa. Näin radikaalia äänestysaktiivisuuden heikentymistä tuskin tullaan näkemään, joten on olennaista pohtia myös kyseisen kohortin olemusta sekä käyttäytymistä. Varsinkin näin vaalien kynnyksellä.

Epätietoiset, nukkuvat, äänensä panttaajat

Äänestysprosentti eduskuntavaaleissa on viimeisten parin vuosikymmenen aikana pysynyt jokseenkin tasaisena. Vuosituhannen alusta lähtien ollaan melko tarkasti osuttu 70 % äänestysaktiivisuuteen lukuun ottamatta vuoden 2007 eduskuntavaalien parin prosenttiyksikön notkahdusta.

Erityisesti truismina kohdellun poliittisen polarisaation aikakaudella lopullisen äänestysaktiivisuuden on vaikea kuvitella laskevan merkittävästi. Siksi lienee suhteellisen turvallista olettaa, että epävarmoja äänestäjiä on vielä ennen vaaleja jaossa jopa satoja tuhansia.

Puoluevalinnan ajankohtaa on tutkittu eduskuntavaalitutkimuksien yhteydessä säännöllisesti. Esimerkiksi vuoden 2015 tutkimuksessa kyselyaineiston perusteella arvioidaan, että kaikista äänestäjistä noin puolet teki äänestyspäätöksensä vasta varsinaisena vaalikeväänä sekä eduskuntavaaleissa vuonna 2011 että 2015. Samoin noin joka toinen harkitsi jossain vaiheessa jonkin toisen puolueen äänestämistä lopullisen valintansa sijaan (s. 346-348).

Äänestyspäätöksen muotoutumista vasten onkin enemmän kuin oletettavaa, että suuri osa nyt vielä talvella epäröivistä päätyy lopulta puolueen tai toisen kelkkaan vaalipäivään mennessä. Perussuomalaisten tuore nopeahko kannatusnousu voi olla tämän ilmentymä.

Viime kuukausien aikana suhteellisen reippaassa nousujohteessa olleet perussuomalaiset lienevät siis vahva kandidaatti viime hetken herääjille, sillä liikettä perussuomalaisten sekä epätietoisten välillä on vaalikaudella ollut reilusti. Toinen jännitymomentti ovat totta kai keskustasta epävarmoihin siirtyneet lukuisat äänestäjät. Kääntyykö vielä päätöstään panttaavien suunta lopulta takaisin keskustapuolueeseen, etenkin sen ydinalueilla, jotta puolue ei romahda itsenäisyyden ajan heikoimpaan vaalitulokseen?


Suurimmat puoluekohtaiset kannatuslaskut ovat ravistelleet kuluvalla vaalikaudella pääministeripuolue keskustaa sekä kesällä 2017 jakautuneita perussuomalaisia. Ylivoimaisesti tärkeimmässä roolissa molempien kannatuslaskun takana on toiminut vuoden 2015 äänestäjien epävarmuus kannattaa samaa puoluetta uudestaan myös ensi vaaleissa.

Olennaista loppukevään kannatusmuutoksille lieneekin suorien puolueiden välisten suoran siirtymisten ohella vielä epävarmojen äänestäjien liike. Heitä on jaossa paljon, ja rajanylitys keskustan ja perussuomalaisten nyt epävarmoilla äänestäjillä lienee helpompaa takaisinpäin kuin muihin puolueisiin.

Eduskuntavaaliennusteen sielunelämää ja usein kysyttyjä kysymyksiä

Miten Databyron julkaisema eduskuntavaaliennuste toimii? Miksi se antaa tietynlaisia tuloksia? Mihin paikkamäärät perustuvat? Mitä se on oikein syönyt?

Databyron postilaatikkoon on tippunut hiljakseltaan kyselyitä mekaniikasta eduskuntavaaliennusteen takana. Koska läpinäkyvyyteen pyrkiminen on eräs sivustomme perustavanlaatuisimpia periaatteita, tässä tekstissä on tarkoitus valottaa sitä prosessia, joka lähes viikottaiset puoluegallupit kuukaisittaisiksi paikkaennusteiksi muuttaa. Se tullaan soveltuvin osin yhdistämään myös olemassaolevaan metodologiasivuun. Tulevaisuudessa lisää vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin löytääkin erityisesti yllä viitatulta sivulta kysymyksiä ilmaantuessa.

Perusperiaate ennusteen takana

Ennusteen ydinsisältö on siis muuntaa säännölliset koko maan laajuiset kannatusmittaukset paikkaennusteeksi. Seuraavassa käydään läpi vaiheet, jolla tämä muuntaminen tapahtuu Databyron julkaisemassa paikkaennusteessa.

1. Kannatus muunnetaan kansalliselta tasolta piiritasolle

Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, paikat kansanedustuslaitoksessa määräytyvät vaalipiireittäin. Ensimmäinen askel onkin siis muuntaa tietyssä gallupissa esiintynyt puolueiden koko maan kannatus arvioimaan puolueiden kannatusta tietyssä vaalipiirissä.

Ennusteessa käytetty mekanismi kannatuksen muuntamisessa vaalipiiritasolle on aiempien vaalien piirikannatuksen kertominen kansallista kannatusmuutosta vastaavalla luvulla.

Oletetaan, että esimerkkipuolue A sai viime vaaleissa 20 % kansallisen kannatuksen, mutta tuoreet kannatusmittaukset näyttävät kannatuksen olevan nyt 22 prosenttia. Ennusteessa käytetty tapa tuoda tämä muutos vaalipiiritasolle on yksinkertaisesti ottaa edellinen piirikohtainen vaalitulos ja kertoa se muutoksen suuruudella. Jos siis edellisissä vaaleissa esimerkkipuolue A sai Keski-Suomen vaalipiirissä 25 % kannatuksen ja kannatus on kansallisella tasolla noussut kaksi prosenttiyksikköä kuten yllä, aiempien vaalien kannatus Keski-Suomessa kerrotaan (22 % / 20 %) = 1.1:llä. Arvio Keski-Suomen kannatuksesta on siten 25 % * 1.1 =27.5 %.

Jos taas esimerkkipuolue A sai Oulun vaalipiirissä 15 % kannatuksen viime vaaleissa, kerrottaisiin se vastaavasti samalla kertoimella uuden piirikannatuksen saamiseksi. Oulussa kannatuksen arvioitaisiin siis olevan 15 % * 1.1 = 16.5 prosenttia. Puolueen maanlaajuisen kannatuksen kokiessa laskua kerroin on vastaavasti negatiivinen, jolloin arviona on viime vaaleja pienempi kannatus piirissä.

Kannatuksen muuntaminen kansalliselta tasolta piiritasolle
Sama tiivistetysti
2. Laskettu piirikannatus simuloidaan lukuisia kertoja uudestaan, jolloin se muodostaa todennäköisyysjakauman. Sen pohjalta kannatus muutetaan paikoiksi.

Yksi mittauksen puoluekannatusluku ei kuitenkaan lopulta kerro järin merkittävästi. Kun toisessa vaiheessa kyseinen mittaus simuloidaan tarpeeksi monta kertaa uudestaan gallupissa ilmoitetulla puolueen kannatuksella sekä sen lasketulla keskihajonnalla, saadaan todennäköisyysjakaumat gallupissa esitetyistä kannatuksista – samoin kuin niiden piirikohtaiset versiot.

Kun on saatu kannatusten todennäköisyysjakaumat piirissä, ne muunnetaan piirikohtaisten paikkamäärien todennäköisyysjakaumaksi. Piirikohtainen kannatus tiedettäessä on jo paljon helpompi ennustaa sekä arvioida puolueen siellä saavaa paikkamäärää.

3. Piirikohtaiset paikat lasketaan yhteen kansallisen paikkamäärän arvioimiseksi

Kolmanneksi piirikohtaisten paikkamäärien todennäköisyysjakaumat summataan yhteen kansalliselle tasolle. On tietysti oletettavaa ja jopa todennäköistä, että jossakin piirissä jokin puolue ylittää puhtaan laskennallisen kannatusennusteensa ja paikkamääränsä. Tämä voi tapahtua vaikkapa erityisen valovoimaisen ehdokkaan kerätessä ääniä enemmän kuin laskettu kannatus odottaa. Piirikannatukset eivät lisäksi muutu täysin lineaarisesti samassa suhteessa kuin kansallinen kannatus muuttuu.

Tietyn puolueen paikkamäärän mahdollinen yliarviointi jossain vaalipiirissä kuitenkin yleensä kompensoituu paikkamäärän aliarvioinnilla toisessa vaalipiirissä siten, että kokonaisennuste on suunnilleen oikein. Virheet siis keskimäärin kumoavat toisensa: yhdessä piirissä saavutetaan laskennallista parempi tulos, toisessa piirissä laskennallista heikompi tulos.

Osin tästä syystä kansallisen kannatuksen muutoksen soveltamista vaalipiiritasolle ei kannata käyttää vaalipiirikohtaisten tulosten ennustamiseen, vaan pelkästään tapana ennustaa kansallista paikkamäärää piiriennusteet yhteen laskemalla. Näin tekee myös Databyron ennuste. Piiritasolle mentäessä absoluuttiset virheet siis kasvavat ja ennuste voi poiketa lopullisesta vaalituloksesta enemmänkin.

4. Viimeiseksi yhdistetään useamman gallupin samalla kaavalla saadut ennusteet

Edellä kuvatun kolmen askeleen jälkeen on saatu luotua yksittäiseen mielkpidemittaukseen perustuva paikkaennuste. Koska yksittäinen kannatusmittaus on kuitenkin jälleen lopulta vain yksittäinen kannatusmittaus, tarkempi arvio saadaan yhdistämällä useamman yksittäisen mittauksen pohjalta vastaavalla tavalla laaditut ennusteet. Databyron julkaisemassa ennusteessa käytetään mittauksia julkaisuhetkestä 90 edellisen päivän ajalta.


Usein kysyttyjä kysymyksiä – FAQ

Ennusteen muodostamista koskevien vaiheiden lisäksi on esitetty muutamia yleisempiä kysymyksiä liittyen muun muassa pienpuolueiden asemaan sekä vaaliliittoihin ennusteessa. Seuraavassa käydään läpi esiin nousseita kysymyksiä.

Q: Arvioin, että pienpuolue A:n ehdokkaiden henkilökohtainen kannatus on isompi kuin kansalliset puoluekannatusmittaukset antavat olettaa. Miten ennuste suhtautuu tähän?

A: Databyron julkaisema ennuste perustuu laskennallisesti yksinomaan kansallisiin puoluekannatusmittauksiin. Se ei siis kykene ottamaan huomioon tai ennakoimaan yksittäisten ehdokkaiden potentiaalisesti puoluekannatusta isompaa henkilökohtaista kannatusta.

Ennusteen “heikon kohdan” voisikin sanoa olevan nimenomaan sellaisten puolueiden kohdalla, joiden ehdokkaiden henkilökohtaisen kannatuksen odotetaan olevan ennakkoon mitattua puoluekannatusta isompaa. Tällaisia tapauksia ei laskennallinen ennuste siis kykene ennakoimaan. Luotettavaa tapaa henkilökohtaisen kannatuksen etukäteismittaukseen ei gallupien puutteessa juuri ole, se perustuu yleensä valistuneisiin arvioihin.


Q: Miten ennuste suhtautuu vaalilittoihin?

A: Sivuston ennusteessa vaaliliittoja ei ole ainakaan tässä vaiheessa ole otettu huomioon. Suomessa käytetty D’Hondtin vaalitapa paikkojen jakajana on suhteellisen lineaarinen, eikä vaaliliitoilla näin ole kansallisella tasolla merkittävää vaikutusta paikkamääriin.

Yksittäisten paikkojen kannalta vaaliliitot voivat olla merkityksellisiä, etenkin pienille puolueille ne voivat olla merkittävä kysymys sekä henkisesti että fyysisesti. Kun ennuste kuitenkin perustuu kansallisiin kannatusmittauksiin, jää myös sinällään mielenkiintoisten pienpuolueiden vaaliliittojen mahdollinen vaikutus pois ennusteesta, vaikka potentiaalia eduskuntapaikkaan mahdollisesti oliskin.


Q: Eikö ennusteesta tulisi muodostua täysi eduskunta?

A: Databyron julkaiseman ennusteen puoluekohtainen paikkaennuste on mediaani paikkojen todennäköisyysjakaumasta. Mediaaniarvo on se arvo, joka erottaa todennäköisyysjakauman puolikkaan toisesta. Sen voi siis ajatella arvona, joka on “keskellä” paikkajakauman todennäköisyyksiä.

Useimmissa tapauksissa mediaanit yhteenlaskettaessa päästään lähelle kokonaispaikkamäärää. Kuitenkin mediaanien summa harvoin on täysin sama kuin paikkojen määrä, ohessa esimerkki helpommin selittämään, miksi näin:

Kuvittele kolme puoluetta kisaamaan yhdestä paikasta. Jos kaikilla kolmella on yhtä suuri kolmanneksen todennäköisyys voittaa paikka, on käänteisesti jokaisella puolueella kahden kolmanneksen todennäköisyys olla saamatta paikkaa. Kaikille puolueille mediaanilukema ennustetuille paikoille on siis pyöreä nolla, 95 % luottamusvälillä 0–1. Mediaanien summa on näin 3 * 0 = 0, mikä on vähemmän kuin jaossa olevat paikat, eli 1. Tämä saattaa painaa kokonaisennusteen muutamaakin paikkaa vajaaksi, jolloin ne jäävät ennusteessa “jakamatta”.