Skip to main content

Databyron helmikuun paikkaennuste julkaistu

Perussuomalaisten kannatusnousu näkyy paikkojen lisäyksenä myös Databyron tuoreessa helmikuun paikkaennusteessa, kokoomuksen ennuste heikkeni – muutokset virhemarginaaleissa. Edessä nykyistä vasemmistolaisempi eduskunta.

Johtuen ennusteen laskennallisuudesta, mediaanien summa harvoin on täysin sama kuin paikkojen määrä. Tällä kertaa ennuste ynnäytyi 199 paikkaan.

Perussuomalaisten nousujohteinen kannatuskäyrä näkyy myös Databyron ennusteessa saavutettuina eduskuntapaikkoina, puolue on tammikuun ennusteeseen verrattuna nostanut paikkamääräänsä suunnilleen kolmella. Yläpään raja 95 % luottamusvälissä paikkamääräennusteelle harppasi perussuomalaisten kohdalla ylöspäin, tarkoittaen todennäköisyyksien useamman paikan saavuttamiseen hieman kasvaneen. Verrattuna neljän vuoden takaiseen vaalikevääseen perussuomalaisten paikkamäärä olisi kuitenkin laskemassa reiluun puoleen, 38 paikasta pariinkymmeneen.

Kokoomuksen osalta tuore ennuste taas oli mollivoittoisempi, eduskuntavaaliennuste lupailee todennäköisesti kolmea paikkaa vähemmän kuin viime kuussa. Vastaavasti 95 % luottamusväli kokoomuksen ennusteeseen koki laskua erityisesti alapäässä: todennäköisten paikkojen määrä siis hieman laski. Kokoomuksen ennakoitu paikkamäärä on suunnilleen samalla tasolla tai hieman korkeampi kuin neljä vuotta sitten kevään 2015 vaaleissa.

Molemmat yllä kuvatut muutokset sekä pienemmät heilahtelut sisältyvät ennusteen luottamusväleihin, ne eivät siis ole tilastollisesti merkitseviä sellaisenaan.

Tiedossa nykyistä vasemmistolaisempi eduskunta

Tilastollisesti merkitsevää on kuitenkin se, että ennusteessa puoluekartan vasemmalle puoliskolle sijoitettavat puolueet ovat kerryttämässä 25-30 kansanedustajapaikan lisän puolueilleen. Sosialidemokraatit sekä vihreät kuittaavat lisäyksestä reilun kymmenisen paikkaa kumpainenkin, mutta kenties vähemmän polemisoitu on vasemmistoliiton koko vaalikauden mittainen muutaman prosenttiyksikön tasainen kannatusnousu.

Kyseisellä nousulla nostaa helmikuun ennusteen mukaan paikkojen määrän noin seitsemääntoista nykyisestä 12 paikasta. Todennäköisyys sille, että vasemmistoliitto jää vaaleissa nykyiseen paikkamääräänsä tai alle, lasketaan muutamissa prosenteissa.

Vastaavasti eduskuntapaikkojen menetys tapahtuu suurimmaksi osaksi keskustan sekä perussuomalaisten kustannuksella. Kummallakaan, keskustalla eikä perussuomalaisilla, ei ole nykyisellä kannatustilanteella realistisia mahdollisuuksia päästä edes lähelle viime vaalien lukemaansa.

Edellä viitatut keskustan ja perussuomalaisten ennustettujen paikkamäärien todennäköisyysjakaumat ovat kuitenkin hyvin erilaiset. Siinä missä perussuomalaisten paikkajakauman todennäköisyyksissä on selvää hajontaa 18 ja 26 paikan välissä, keskustalla todennäköisyydet keskittyvät rajusti jakauman keskelle 34 ja 35 paikkaan.

Vaikka Suomessa ei ole varsinaista blokkijärjestelmää, kuten esimerkiksi Ruotsissa, havainnollistaa grafiikka yllä voimasuhteiden muuttumista. Yllä puolueet on ryhmitelty vain esimerkinomaisesti muutoksen havainnollistamiseksi. Muitakin jaotteluita, kuten esimerkiksi konservatiiveihin ja liberaaleihin, olisi helposti löydettävissä. Useamman kymmenen paikan yhteismuutokset eivät ymmärrettävästikään mahdu enää virhemarginaalien sisään.

Tutustu helmikuun puoluekohtaisiin ennusteisiin, mahdollisiin hallituskoalitioihin sekä ennusteen metodologiaan lisää Eduskuntavaalit 2019 -sivullamme.

Suomen puoluekenttä pirstaloituu – hallituskoalitioilla laajenemispaineita

Kotimaisella puoluekentällä on yhä enemmän keskisuuria puolueita yhä pienemmillä kannatuseroilla. Se johtanee hallituspohjien laajenemiseen ja vaikeampiin hallitusneuvotteluihin. Onnistuuko moinen poliittisen polarisaation aikakaudella?

Juha Sipilä
Kuva: Petteri Paalasmaa

Torstaiaamuna Suomessa herättiin tuoreeseen Yleisradion julkaisemaan ja Taloustutkimuksen keräämään puoluekannatusmittaukseen, jossa nähtiin poikkeuksellisen paljon muutoksia vain kuukauden takaiseen verrattuna. Kokoomuksen virhemarginaalin ylittävää kannatuslaskua on puitu ankarasti, samoin mittauskeskiarvossakin selkeästi näkyvää perussuomalaisten useamman gallupin ajan jatkunutta nousua.

Muutamassa mittausta käsitelleessä kommentissa huomattiin, että Suomen puoluekenttä on huomattavasti tasoittunut ja pirstaloitunut pidemmällä aikavälillä. Kenties juuri kokoomuksen samanaikainen kannatuslasku sekä perussuomalaisten jatkuva nousu herättivät huomaamaan, että puoluejärjestelmä ja puolueiden keskinäinen dynamiikka on kovin eri tasolla kuin vielä esimerkiksi neljä vuotta sitten. Puhumattakaan perussuomalaisten nousua edeltäneestä tilanteesta. Käsillä oleva tilastotieto tukee näkemystä tilanteen tiukentumisesta.

Puoluekenttä Euroopan monimuotoisimpia

Vähintään viimeiset parikymmentä vuotta on koko Euroopan laajuinen trendi ollut kiihtyvä vaaleihin osallistuvien vakiintuneiden puolueiden lisääntyminen ja niiden kannatusten tasoittuminen. Itse asiassa Suomi on ollut etujoukoissa, mitä tulee niin kutsuttujen efektiivisten puolueiden määrään. Käsitteessä karkeasti useampien puolueiden tasaisempi äänijakauma johtaa suurempaan lukuun.

hollantilaistuminen
Puoluejärjestelmän “tasaisuus”, efektiivisten puolueiden määrä

Epävirallisen nimensä trendi on saanut Hollannilta, jossa Suomen tapaan kymmenen ja kahdenkymmenen kannatusprosentin paikkeilla kärkkyy kuusi puoluetta. Hollannissa efektiivisten puolueiden määrää ajaa ylös erityisesti uusien pienehköjen puolueiden synty, mikä kenties nostaa vertauslukua liiaksi.

Suomeen ei taas voida katsoa syntyneen merkittäviä uusia puolueita reilulla ääniosuudella viimeisinä vaalikausina, mutta Databyron laskujen mukaan Suomen luku on aiempien vuosien nousun lisäksi viimeisen päivityksen jälkeen kivunnut päälle seitsemän. Nousu selittyykin pitkälti sillä, että hallituskauden aikana Suomessa on liikuttu kohti tasaisempaa puoleryhmitelmää, jossa selkeän muutaman kärkipuolueen erottaminen joukosta käy yhä hankalammaksi.

Vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomessa vaikuttivat totutut kolme suurta puoluetta vaihtelevassa järjestyksessä: SDP, keskusta sekä kokoomus, joiden kaikkien kannatus vaihteli 20 prosentin molemmin puolin. Kaula seuraaviin oli selkeästi havaittavissa.

Vuosikymmenen kääntyessä 2010-luvulle kannatuksensa kolmen perinteisen suuren joukkoon korottivat perussuomalaiset Timo Soinin johdolla, mikä osaltaan nakersi myös kolmen suuren kannatuksia alaspäin totutusta kahdestakymmenestä prosentista. Puoluekenttä siis tasoittui.

Saman tasoittumiskehityksen jatko on havaittavissa myös kuluvalla vaalikaudella. Kaksien edellisten vaalien neljän suuren puolueen malli on kuluvan vaalikauden mittaan hajonnut vihreiden kannatuksen noustua, keskustan laskettua ja perussuomalaisten pyrkiessä säilymään keskikokoisena puolueena. Selkeän ja muista erottuvan kärkipuoluekatraan tunnistaminen on yhä vaikeampaa. Etenkin jos vaalikaudella havaittu trendi säilyy vaaleihin asti, ovat edessä häilyvät hallitusneuvottelut hahmotettavissa heiman eri lähtökohdista.

Tasaantumisen tuloksena keskimäärin laajempia hallituskoalitioita

Kannatuksen jakautessa useammalle ja tasaväkisemmälle puolueelle enemmistöhallituksen muodostaminen vaatii keskimäärin useamman puolueen tuen. Kompromisseja hallituksen politiikassa vaaditaan enemmän, mikäli enemmistön muodostamiseen vaaditaan vaikkapa neljä tai viisi puoluetta kolmen sijaan. Samalla hallituksen politiikan pohja väistämättä laajentuu: se ei todennäköisesti voi olla yhtä puristisesti tiettyä poliittista suuntausta, kun puolueita tarvitaan mukaan aiempaa enemmän.

Yllä kuvattu kehitys ei välttämättä ole lainkaan huono asia. Vain muutaman puolueen muodostamien hallitusten politiikka saattaa vaalikaudesta toiseen heitellä rajustikin, etenkin jos pääpuolueita on vain kaksi tai kolme, kuten esimerkiksi Iso-Britanniassa. Useamman puolueen hallitusyhteistyöhön mukaan joutuminen ankkuroi kausienvälistä politiikkaa keskemmälle sekä ennustettavammaksi, mikä toki saattaa turhauttaa laidemmalla olevia.

Päättäväiset ja rohkeasti politiikkaa yhteen suuntaan vievät päätökset vastaavasti vähenisivät hallituspuolueiden lisääntyessä, sillä eriäviä poliittisia kantoja olisi otettava laajemmin huomioon. Kompromissitehtailun ja maltillisen politiikan voi nähdä tietystä näkökulmasta haittapuolena, kun kovin raflaavia vallitsevaan tilanteeseen syntyy harvemmin.

Kysymys siitä, onnistuuko keskimääräisesti laajempien hallitusten kasaaminen kovinkin polarisoiduksi väitetyssä ilmapiirissä, lienee eräs ratkaisevimmista tekijöistä vaalien jälkeen hallitusta kasattaessa.

Enemmän tuoleja pöydässä, mutta kuka istuisi viereen

Gallupjohdossa viihtyvä sosialidemokraattinen puolue on viimeisten kuukausien aikana joutunut takana kärkkyvän kokoomuksen haastoyritysten kohteeksi, eikä ylilyönneiltäkään ole vältytty erityisesti nuorisosiiven kampanjoiden osalta. Vaalikamppailun yhteydessä kahden pääpuolueen välille on muodostumassa railo, jonka paikkaaminen hallitusyhteistyötä varten lienee työn ja tuskan takana. Etenkin kun todennäköisintä hallituskoalitiota on kaavailtu juuri SDP:n ja kokoomuksen ympärille rakentuvaksi, voi edessä olla ongelmia tasoittuneessa tilanteessa.

kannatuskeskiarvo
Kuluvan vaalikauden kannatusmuutokset

Toinen käsinkosketeltava ideologinen jakolinja löytyy perussuomalaisten sekä vihervasemmistoon identifioituvien puolueiden väliltä. Osapuolet tuskin samaan hallitukseen mahtuisivat, mihin eivät toki ole pakotettujakaan. Jäljelle jäävät vaihtoehdot tekevät kannatustaan reilusti hallituksessa menettäneen keskustan roolin mielenkiintoiseksi.

Jos keskusta jättäytyy suosiolla oppositioon vuoden 2011 tapaan eikä kokoomuksen ja SDP:n yhteistyötä saada neuvotteluissa toimimaan, on Suomessa edessä erityisen kiharaiset hallitusneuvottelut useamman puolueen kesken. Poliittisen kentän pirstaloitumisella lienee hintansa, kuten Ruotsi aiemmin sai syksyllä havaita.

Katse länteen – mitä voimme oppia?

Väistämättä on myös luotava katsaus länsinaapuriin, jossa samanlainen puolueiden eroja tasaava kehityskulku johti viime syksynä ennennäkemättömään poliittiseen umpikujaan. Kompromissien teko on länsinaapurin ideologisesti blokkiutuneessa politiikassa ollut perinteisesti vaikeaa, mistä todisteena tälläkin kertaa oli esittää ennätyspitkät neljän kuukauden hallitusneuvottelut.

Lopulta hutera poliittiset jakolinjat ylittänyt hallituskompromissi syntyi, joskin viritelmän pidempiaikainen kestävyys on jo nyt asetettu kyseenalaiseksi.

Merkittävänä erona Suomen ja Ruotsin välillä voidaan kuitenkin havaita, että Suomesta on löydettävissä pitkät perinteet konsensuspäätöksenteolle, jossa yhteistyötä ollaan valmiita tekemään yli ideologisten rajojen. Perinne kompromissien teossa viittaisi siihen, että esimerkiksi Ruotsin kaltaista poliittista umpikujaa tuskin pääsisi syntymään edes hallituspohjan vaatiessa laajennusta.


Suomen puoluekenttä on 2000-luvun toisella vuosikymmenellä ollut murroksen edessä. Kolmen suuren puolueen hegemonia on tasoittunut useaksi keskisuureksi puolueeksi. Saman kehityksen jatkuessa myös tulevat hallitusneuvottelut todennäköisesti vaativat uudenlaista venymistä. Nähtäväksi jää, ovatko puolueet siihen valmiita truismina toistellun poliittisen polarisaation aikakaudella.

Perussuomalaiset korottivat ennustettua paikkamääräänsä

Vahvan esiintymisen myötä Yleisradion tilaamassa ja Taloustutkimuksen toteuttamassa mielipidemittauksessa perussuomalaiset nostivat ennustettua mediaanipaikkamääräänsä, mikäli vaalit käytäisiin huomenna. Mediaanin muutos viidestätoista kahdeksaantoista paikkaan mahtuu silti selkeästi laskennallisen ennusteen virhemarginaalin sisään, joten muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Samoin kokoomuksen ennustettu paikkamäärä nousi kahdella, mikä ei liioin ole tilastollisesti merkitsevä kehitys.

Myös Yleisradio itse visualisoi ennustettuja eduskunnan paikkamääriä pidemmän ajan mittaustensa pohjalta. Ennuste on hyvin samansuuntainen Databyron ennusteen kanssa. Ainoa tilastollisesti merkitsevä eroavaisuus on keskustan huomattavasti suurempi ennustettu paikkamäärä Yleisradion ennusteessa.

Mielipidemittaajakohtainen kannatusvirhe puolueittain
Mittaajien viimeisen eduskuntavaaleja edeltäneen mittauksen eroavaisuus vaalituloksesta

Taloustutkimus on myös kolmissa edellisissä vaaleissa yliarvioinut keskustapuolueen kannatusta muita mittaajia enemmän. Samoin kuluvanakin vaalikautena on keskustalle mitattu reilun prosenttiyksikön verran korkeampi kannatus säännöllisesti Taloustutkimuksen mittauksissa.

Näin ollen pelkästään Taloustutkimuksen mittausten pohjalta paikkaennuste tehtäessä saa keskusta enemmän ennustettuja paikkoja kuin kaikkien mittaajien mittausten pohjalta tehdessä.

Tutustu tammikuun eduskuntavaaliennusteeseen Eduskuntavaalit 2019 -sivullamme.