Keskustalaiset ovat jäämässä sankoin joukoin kotiin, perussuomalaisten kannatus sulanut nukkuviin ja Sdp:hen. Mutta entä vielä ennen vaaleja heräävien merkitys?

Suomen Kuvalehti julkaisi helmikuun puolivälissä Taloustutkimuksen gallupien pohjalta äänestäjien arvioituja kannatussiirtymiä puolueiden välillä. Otantakoko on neljä Taloustutkimuksen mittausta, lähes 11 000 vastaajaa. Kuitenkin on syytä mainita tulosten olevan – totta kai – suuntaa antavia, erityisesti kun edellisistä äänestysvalinnoista on parhaimmillaan vuosia. Silti tulokset ehdottomasti antavat vahvaa osviittaa äänestäjien liikkeistä.

Klikkaamalla grafiikan oikean alakulman “A Flourish data visualisation” -tekstiä pääset laajempaan näkymään tutkimaan siirtymiä. Pyöristetty lähimpään tuhanteen.

Puoluekohtaiset liikkuvuudet olivat oikeastaan viimeinen keskeinen palanen rakentaessa tulevien vaalien puoluekannatusten koostumuksia. Nyt on jälleen helpompi analysoida viime hetken muutoksia.

Suomen Kuvalehden artikkelissa esitetty data viittaa erityisesti neljään rinnakkaiseen ilmiöön Suomen puoluekentällä vaalikauden mittaisten kannatusmuutosten selittäjänä. Toisaalta laskupuolella keskustan hiipuminen ja perussuomalaisten madaltunut kannatus, toisaalta noususta huolimatta vihreiden äänestäjien iso vaihtuvuus sekä puoluekentän vasemmalle puoliskolle asettuvien puolueiden kannatusnousu.

Käsillä olevassa tekstissä käsitellään ilmiöistä kahta ensimmäistä hieman lähemmin, siis kannatustaan laskeneita keskustaa sekä perussuomalaisia. Sen lisäksi huomiotta ei voi jättää SK:n visualisoinnissa vaaleja 2015 isompaa nukkuvien ja epävarmojen äänestäjien määrää sekä heidän liikkeitään.

Keskustan äänestäjät epävarmoja, konkareita jättämässä eduskunnan

Kenties merkittävin muutos vuoden 2015 vaaleihin on pääministeripuolue keskustan tasainen, käytännössä koko vaalikauden kestänyt kannatuslasku vaali-illan reilusta 21 prosentista nykyiseen kannatuskeskiarvoon, reiluun viiteentoista prosenttiin. Mielipidemittauksista ei ole ollut luettavissa selvempää korrelaatiota keskustan ja muiden puolueiden kannatuskäyrien suunnassa: yksikään puolue ei merkittävästi ole mittauksissa hyötynyt kun keskusta on heikentynyt.

Tätä taustaa vasten Suomen Kuvalehden artikkelissa esitetyt arvioidut kannatussiirtymät ilmentävät kuvaa, jossa keskustan kannattajia onkin juuri kaikonnut enimmäkseen takavasemmalle nukkuvien puolueeseen sekä epävarmoihin. Trendi on itse asiassa jopa hätkähdyttävän selkeä: keskustapuolueen ennakoidusta 170 000 menettämästä nettoäänestä yli 100 000 – lähes 60 prosenttia – selittyisi kokonaisliikkeellä otantahetken nukkuviin ja epävarmoihin.

Muiden puolueiden kannatajaksi vaihtaneiden ennustetut osuudet jäävät parhaimmillaankin vain 22 000 Sdp:n äänestäjäksi nettosiirtyjään – vajaaseen 13 prosenttiin keskustan kaikista arvioiduista lähtijöistä.

Artikkelissa mainitaan yllä kuvatun nukkuviin siirtymisen tapahtuvan erityisesti keskustan vahvoilla alueilla, Itä- ja Pohjois-Suomessa, mikä lienee sukupolvenvaihdoksen kanssa ja kaupungistumista vastaan jo ennestään taistelevalle puolueelle erityisen huolestuttavaa.

Databyron laskelmien mukaan esimerkiksi jo muutaman prosenttiyksikön ylimääräinen kannatuslasku Savo-Karjalan, Lapin sekä Oulun vaalipiireissä toisi keskimääräistä ennustettua paikkamäärää yhdellä tai kahdella alaspäin. Toki kyseinen ydinalueiden kannatuslasku on jo mukana mittausten kansallisessa kannatuslaskussa, mutta noin havainnollistavan esimerkin vuoksi.

Paikkatappio ydinalueiden heikentymisellä
Esimerkinomainen kaavio vähillä simulointikerroilla.

Oman lisähuolensa keskustalle aiheuttaa myös edessä oleva eräänlainen taitekohta ehdokkaiden vaihtuvuudessa, joka jättää ison lommon viime vaalien henkilökohtaiseen äänimäärään.

Merkillepantavimpia pois vaaleista jääviä keskustalaisia ovat esimerkiksi Oulun vaalipiirissä Tapani Tölli (9 369 ääntä), Keski-Suomessa Mauri Pekkarinen (9 170), Savo-Karjalassa Seppo Kääriäinen (7 006), Pirkanmaalla Mikko Alatalo (6 759), Hämeessä Sirkka-Liisa Anttila (5 200) sekä Satakunnassa Kauko Juhantalo (4 627) ja Timo Kalli (4 215).

Useamman konkarin lähteminen tuhansine äänineen tarkoittanee epävarmuutta piirikohtaisiin ehdokasasetteluihin ja henkilökohtaisiin kannatuksiin kansallisen puoluekannatuksen laskun lisäksi. Sitä tuttua ja varmaa ehdokasta ei välttämättä enää ole äänestettäväksi.

Käsillä oleva data ei keskustapuolueen kannattajasiirtymien suhteen kuitenkaan ole yksimielinen. Suomen Kuvalehden artikkelin grafiikasta poiketen Helsingin Sanomat viittaa tuoreen helmikuun mittauksensa leipätekstissä, että keskustapuolueen kannattajia olisi tuoreesti vuotanut kerätyn tausta-aineiston mukaan perussuomalaisiin. Myös Maaseudun Tulevaisuuden toteuttaman mielipidekyselyn mukaan keskusta olisi menettämässä tärkeää maanviljelijöistä koostuvaa kannattajakuntaansa muista puolueista eniten perussuomalaisiin verrattuna vuoden 2015 vaaleihin.

Suomen Kuvalehden artikkelissa esitetyt siirtymät eivät merkittävää liikettä keskustasta perussuomalaisiin anna olettaa, mikä lienee ymmärrettävää otannan rajoittuessa myöhäisimmilläänkin tammikuun loppupuolelle. Helsingin Sanomien havaitsema siirtymä siis koskisi erityisesti tuoretta perussuomalaisten kannatusnousua.

Historiallista taustaa keskustan ja perussuomalaisten kannatusten väliselle yhteneväisyydelle on jonkin verran. Vuoden 2011 vaaleissa osatekijänä, joskaan ei poikkeuksellisen suurena sellaisena, perussuomalaisten kannatusnousussa toimivat vaalitutkimuksen perusteella keskustalta siirtyneet kannattajat. Perussuomalaisten kannatus vahvistui erityisesti keskustan perinteisesti vahvoilla kannatusalueilla (s. 195-198). Toki Jussi Halla-ahon vuodesta 2017 luotsaama perussuomalaiset ovat poliittiselta profiililtaan jokseenkin erilaisia kuin Timo Soinin perussuomalaiset vuonna 2011.

Myös perussuomalaisten aiemmat äänestäjät epäröivät – osa Sdp:n riveihin

Perussuomalaiset lähtivät lopulta myrskyisäksi osoittautuneeseen vaalikauteen vajaan 18 % prosentin eduskuntavaalikannatuksella – päätyen hallitusneuvotteluiden jälkeen keskustan ja kokoomuksen hallituskumppaniksi. Jo saman vuoden syksynä perussuomalaisten kannatus kuitenkin lähti voimakkaaseen laskuun, tasaantuen 10 prosentin kannatukseen marraskuuhun mennessä.

Perussuomalaisten ja Sdp:n kannatuskehitys
Perussuomalaisten ja Sdp:n puoluekannatusten kehitykset vaalikaudella 2015-2019. Klikkaamalla pääset tarkastelemaan kaikkia vaalikauden mielipidemittauksia.

Mielipidemittauksista pystyi jo tuolloin päättelemään suhteellisen luotettavasti, että ainakin osa perussuomalaisten laskusta johti Sdp:n kannatusnousuun: samaan aikaan PS:n jyrkän laskun aikana sosialidemokraattien kannatus nousi voimakkaasti viidentoista prosentin aallonpohjasta reiluun kahteenkymmeneen prosenttiin.

Syitä siirtymälle on kuluneiden vuosien aikana pääsääntöisesti löydetty pakolaiskriisistä sekä hallituksen talouspoliittisista uudistuksista vuoden 2015 syksyllä. Näistä tosin jälkimmäinen teema kärjistyi vasta aikaisintaan syystalvella – turvapaikanhakijoita sen sijaan saapui poikkeuksellisen paljon jo elo-syyskuusta lähtien, jolloin perussuomalaisten isomman kannatuslaskun voidaan katsoa alkaneen.

Suomen Kuvalehden artikkelissa esitetty arvio kannattajasiirtymistä tukee osaltaan mittausten perusteella laajasti arveltua teoriaa perussuomalaisten kannatuksen vuotamisesta erityisesti sosialidemokraatteihin. Perussuomalaisten menetettäväksi ennakoidusta 225 000 nettoäänestä 60 000 eli reilu neljännes olisi karkaamassa Sdp:n riveihin.

Merkittävämpi trendi perussuomalaisten kannatuslaskun selittäjänä on kuitenkin vuoden 2015 äänestäjien siirtyminen nukkuviksi tai kantaansa vielä epäröiviksi äänestäjiksi. Yllä mainitusta 225 000 menetetyksi ennustetusta nettoäänestä reilu 120 000 koostuisi nettomuutoksesta nukkuviin ja kannastaan epävarmoihin, siis hieman yli 50 prosenttia.

Vuoden 2011 vaaleissa – joissa perussuomalaisten kannatus muuttui tulevien vaalien tapaan merkittävästi edellisistä – puolue onnistui aiemmin siteeratun vaalitutkimuksen mukaan kanavoimaan itselleen merkittäviä kannattajamääriä juuri aiemmin nukkuneista äänestäjistä (s. 197-198). Mitä oletettavimmin sama ilmiö toimii toisinkin päin: nukkuvista perussuomalaisten äänestäjäksi siirtynyt lienee todennäköisesti alttiimpi liukumaan takaisin nukkuvaksi verrattuna säännöllisempiin ja uskollisempiin äänestäjiin.

Perussuomalaisten tuore alkukevään kannatusnousu, joka Suomen Kuvalehden aineistossa näkyy keräysajankohdan vuoksi vain osittain, voi hyvin liittyä kannastaan epävarmojen paluuseen perussuomalaisten riveihin.

Oman lisämausteensa vaalikauden tulosten tulkintaan perussuomalaisten osalta tuo sen puoluekokouksen tapahtumat kesältä 2017. Tuolloin noin puolet perussuomalaisten eduskuntaryhmästä loikkasi muodostaen sinisen puolueen ja pelastaen hallituksen enemmistön. Perussuomalaiset verrannevat tulevan kevään vaalitulosta erityisesti vuoden 2017 jälkeiseen edustajien määrään ja kannatukseen – eivät niinkään vuoden 2015 vaalitulokseen.

Nukkuvia ja epäröiviä on tosiaan jaossa: SK:n koostamien kannattajasiirtymien mukaan kannastaan epävarmoja nukkuvia äänestäjiä oli vielä talvella kokonaista 300 000 enemmän kuin vuoden 2015 vaaleissa. Näin radikaalia äänestysaktiivisuuden heikentymistä tuskin tullaan näkemään, joten on olennaista pohtia myös kyseisen kohortin olemusta sekä käyttäytymistä. Varsinkin näin vaalien kynnyksellä.

Epätietoiset, nukkuvat, äänensä panttaajat

Äänestysprosentti eduskuntavaaleissa on viimeisten parin vuosikymmenen aikana pysynyt jokseenkin tasaisena. Vuosituhannen alusta lähtien ollaan melko tarkasti osuttu 70 % äänestysaktiivisuuteen lukuun ottamatta vuoden 2007 eduskuntavaalien parin prosenttiyksikön notkahdusta.

Erityisesti truismina kohdellun poliittisen polarisaation aikakaudella lopullisen äänestysaktiivisuuden on vaikea kuvitella laskevan merkittävästi. Siksi lienee suhteellisen turvallista olettaa, että epävarmoja äänestäjiä on vielä ennen vaaleja jaossa jopa satoja tuhansia.

Puoluevalinnan ajankohtaa on tutkittu eduskuntavaalitutkimuksien yhteydessä säännöllisesti. Esimerkiksi vuoden 2015 tutkimuksessa kyselyaineiston perusteella arvioidaan, että kaikista äänestäjistä noin puolet teki äänestyspäätöksensä vasta varsinaisena vaalikeväänä sekä eduskuntavaaleissa vuonna 2011 että 2015. Samoin noin joka toinen harkitsi jossain vaiheessa jonkin toisen puolueen äänestämistä lopullisen valintansa sijaan (s. 346-348).

Äänestyspäätöksen muotoutumista vasten onkin enemmän kuin oletettavaa, että suuri osa nyt vielä talvella epäröivistä päätyy lopulta puolueen tai toisen kelkkaan vaalipäivään mennessä. Perussuomalaisten tuore nopeahko kannatusnousu voi olla tämän ilmentymä.

Viime kuukausien aikana suhteellisen reippaassa nousujohteessa olleet perussuomalaiset lienevät siis vahva kandidaatti viime hetken herääjille, sillä liikettä perussuomalaisten sekä epätietoisten välillä on vaalikaudella ollut reilusti. Toinen jännitymomentti ovat totta kai keskustasta epävarmoihin siirtyneet lukuisat äänestäjät. Kääntyykö vielä päätöstään panttaavien suunta lopulta takaisin keskustapuolueeseen, etenkin sen ydinalueilla, jotta puolue ei romahda itsenäisyyden ajan heikoimpaan vaalitulokseen?


Suurimmat puoluekohtaiset kannatuslaskut ovat ravistelleet kuluvalla vaalikaudella pääministeripuolue keskustaa sekä kesällä 2017 jakautuneita perussuomalaisia. Ylivoimaisesti tärkeimmässä roolissa molempien kannatuslaskun takana on toiminut vuoden 2015 äänestäjien epävarmuus kannattaa samaa puoluetta uudestaan myös ensi vaaleissa.

Olennaista loppukevään kannatusmuutoksille lieneekin suorien puolueiden välisten suoran siirtymisten ohella vielä epävarmojen äänestäjien liike. Heitä on jaossa paljon, ja rajanylitys keskustan ja perussuomalaisten nyt epävarmoilla äänestäjillä lienee helpompaa takaisinpäin kuin muihin puolueisiin.