Vihreiden kannattajissa suuri vaihtuvuus, sosialidemokraattien kannatusnousu peräisin perussuomalaisilta. Molemmat epäröivien suosikkeja ennen vaalikevättä.

Suomen Kuvalehden helmikuun alkupuolen artikkelissa luodattiin puolueiden kannattajien siirtymiä verrattuna vuoden 2015 vaalitulokseen. Kyseessä oli laaja, lähes 11 000 vastaajan kokonaisotos loka-tammikuun ajalta, ja se toimii kenties yhtenä olennaisimpana palasena rakentaessa kuvaa tulevan vaalikevään kannatuksista sekä niiden potentiaalisista liikkeistä.

Klikkaamalla grafiikan oikean alakulman “A Flourish data visualisation” -tekstiä pääset laajempaan näkymään tutkimaan siirtymiä. Pyöristetty lähimpään tuhanteen.

Edellisenä lauantaina Databyro perkasi syitä kuluneen vaalikauden isoimpien kannatuslaskujen takana. Kävi ilmi, että keskustan sekä perussuomalaisten kannattajat ovat siirtyneet erityisesti epävarmoihin, joita otannan keruuhetkellä talven aikana oli vielä satoja tuhansia enemmän kuin vaaleissa 2015.

Käsillä olevassa tekstissä käännetään huomio kuluvan vaalikauden tähänastisiin kannatusvoittajiin, erityisesti vihreisiin ja sosialidemokraattiseen puolueeseen. Molempien puolueiden kannatus on kuluvan vaalikauden aikana noussut noin viidellä prosenttiyksiköllä. Kannatusnousujen lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että niiden syyt löytyvät eri tahoilta.

Sosialidemokraatit katkaisemassa kahden vuosikymmenen kannatuslaskun – taustalla kannatusvirta perussuomalaisista, horisontissa huolia

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kannatus on muiden Euroopan sosiaalidemokraattien tapaan taantunut 1900-luvun loppupuoliskolta suurestikin. Esimerkiksi Yleisradion vuodesta 1994 keräämien mielipidemittausten mukaan kotimainen lasku vajaasta 35 prosentista vuoden 2015 vaalien 17 prosenttiin on ollut jokseenkin suoraviivainen – siis kuluvaan vaalikauteen asti.

Kuten Databyron edellisessä, vaalikauden kannatuslaskijoita analysoivassa tekstissä jo sivumainintana huomattiin, kuluvalla vaalikaudella Sdp:n kannatus pyrähti jyrkkään nousuun heti hallituskauden ensimmäisenä syksynä. Nousu liittyi kiinteästi perussuomalaisten kannattajakatoon, jonka pääteltiin ainakin osaksi valuneen sosialidemokraateille hallituskauden kipeiden päätösten myötä.

Sdp:n kannatuksen 25-vuotinen trendi
Sdp:n kannatuskehitys vuodesta 1994. Kuva: Yleisradio

Suomen Kuvalehden esittämät kannatussiirtymät tarjoavat saman suuntaisen mutta tarkemman katsauksen kannatusnousun lähteisiin. Taloustutkimuksen useaan kyselyyn perustuvan arvion mukaan Sdp olisi talveen mennessä korottamassa raakaa äänimääräänsä noin 75 tuhannella äänestäjällä, vajaasta puolesta miljoonasta hieman yli 550 tuhanteen.

Sosialidemokraattien nousu mittauksissa onkin myös arvioitujen kannatussiirtymien mukaan peräisin lähes hätkähdyttävät suurelta osin perussuomalaisista. Nettotuloksena peräti 60 000 PS:n äänestäjää oli talveen mennessä vaihtanut Sdp:hen. Siis sosialidemokraattien kannatusnoususta jopa 80 prosenttia voidaan yhdistää äänestäjien saapumiseen perussuomalaisista.

Sitä vastoin nettoliike sosialidemokraateista vielä äänestään epävarmoihin on suuntaunut marginaalisesti poispäin keskustavasemmistosta hallituskauden aikana. Äänestään epävarmoja tosin oli otannan keruuhetkellä talven aikana 300 000 enemmän kuin vaaleissa 2015, mihin nähden talven tilanne noin nollassa nettosiirtyjässä voi hyvinkin vielä kääntyä positiiviseksi vaalikevään kuluessa.

Vaalikaudella koetun kannatusnousun vastineeksi Sdp:llä voi kuitenkin katsoa olevan kauaskantoisempia ongelmia kannatuspotentiaalinsa suhteen. Kansallinen Yleisradio on vuoden alusta lähtien koostanut mittaustensa julkaisun yhteydessä kunkin puolueen kannattajien ikäjakaumaa kokonaiskannatusten ohella.

Tammikuun ja helmikuun mittausten perusteella sosialidemokraattien äänestäjistä vain reilu kymmenen prosenttia olisi alle 35-vuotiaita, mikä on selkeästi pienin osuus keskisuurien ja suurien puolueiden osalta. Se vastaa hieman alle 10 % kokonaiskannatusta alle 35-vuotiaiden keskuudessa, eikä lupaile kovin ruusuista tulevaisuutta.

Otoskoon pilkkoutuessa ensin puoluekohtaisiin kannatuksiin ja sen jälkeen ikäryhmiin päädytään tosin niin pieniin vastaajamääriin, että varatuksetonta painoarvoa ikäryhmän tulokselle ei kannata absoluuttisena totuutena antaa. Ilmiön suunta on kuitenkin jokseenkin selvä ja käy yhteen julkisen keskustelun narratiivin kanssa Sdp:stä puolueena, joka ei toistaiseksi ole onnistunut houkuttelemaan nuoria äänestäjiä.

Vihreiden kannatuslisäyksen tausta jo talvella vahvasti epävarmoissa äänestäjissä

Vihreä liitto lähti vaalikauteen kahdeksan ja puolen prosentin kannatuksella. Nousujohteinen vaalikauden ensimmäinen puolikas huipentui vuoden 2017 kesään, kun puolue Ville Niinistön johdolla käväisi useissa mittauksissa jopa yli 17 prosentin kannatuslukemissa.

Kannatus on sittemmin heikentynyt ja tasaantunut nykyiseen noin 13–14 prosenttiin, mikä tosin edelleen oikeuttaisi vaalikauden suurimman kannatusnousijan titteliin yhdessä Sdp:n kanssa.

Varsinkin vaalikauden alun jälkeen on gallupeista ollut havaittavissa selkeä trendi vihreiden sekä sosialidemokraattien kannatusten samanaikaisesta liikkeestä. Lähes säännönmukaisesti toisen kannatusnousu on merkinnyt toisen kannatuslaskua aina viimeisimpiin mittauksiin asti, kuten alla kuvasta voi havainnoida. Mittausten perusteella kyseisten kahden puolueen voi siis olettaa kilpailevan ainakin osittain samoista äänestäjistä.

Vihreiden ja Sdp:n kannatuskehitys vaalikaudella
Vihreiden ja Sdp:n kannatuskehitys kuluvalla vaalikaudella, klikkaamalla pääset tarkastelemaan kaikkia mittauksia.

Sekä Sdp että vihreät ovat kuitenkin nostaneet kannatustaan vaalikaudella. Jos puolueet kilpailisivat vain ja ainoastaan samoista äänestäjistä, sen ei tulisi olla mahdollista. Kuten edellä esitettiin, sosialidemokraattien kannatusnousu selittyykin pitkälti perussuomalaisten paluumuutolla, vaikka Sdp:n ja vihreiden kannatuslukemat näyttävätkin korreloivan vahvasti vaalikauden loppupuolella.

Vihreän puolueen viiden prosenttiyksikön kokonaiskannatusnousu on Suomen Kuvalehden aineiston perusteella peräisin ennen kaikkea nukkuvista ja äänistään epävarmoista, kokoomuksesta sekä hieman yllättäen keskustapuolueesta. Vihreät ovat jo ennen vaalikevättä siis onnistuneet houkuttelemaan enemmän epävarmoja kuin se on niille menettänyt, vaikka epävarmoja äänestään oli kyselyhetkellä satoja tuhansia enemmän kuin vaalikauden alkaessa. Se lupaa hyvää vaalikeväälle.

Puolueen kannattajia parhaiten määritteleekin juuri heidän liikkuvuutensa. Vihreiden on esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaalitutkimuksen perusteella tutkittu olevan muita puolueita liikkuvampia äänestäjiä (s. 198), minkä lisäksi yleinen mielipide on perinteisesti ollut suhteellisen samoilla linjoilla analyyseissään.

Suomen Kuvalehden aineiston perusteella kokonaisliikkuvuueden volyymi vihreistä pois ja vihreisiin on niin ikään kannatukseen nähden runsasta, kuten yllä siteeratuista tutkimuksista voisi olettaa. Jopa viidennes vihreiden vuoden 2015 äänestäjistä olisi siirtynyt epävarmoihin, mutta toisaalta epävarmoista on saatu muutama kymmenen tuhatta ääntä lähtijöitä enemmän. Aiemmin epävarmojen siirtyminen vihreisiin selittää puolueen nettokannatusnoususta noin kolmanneksen.

Kannattajien vaihtuvuus vaaleissa 2011
Kuva: Vaalitutkimus 2011, 198

Siinä missä vaalikauden toisen nousijan Sdp:n voi katsoa painivan pidemmän aikajänteen kannatusongelmien kanssa, vihreissä nuorten äänestäjien osuus on aiemman Yleisradion koonnin mukaan reilusti muita puolueita edellä. Sen mukaan vihreiden alkuvuoden mittausten kannattajista yli 40 prosenttia on alle 35-vuotiaita.

Moinen osuus vastaa lähes 25 prosentin kannatusta kaikkien alle 35-vuotiaiden keskuudessa: vihreät olisivat kyseisessä kohortissa Suomen suosituin puolue ennen toisena tulevaa kokoomusta.

Julkisessa keskustelussa kuitenkin liikuu sitkeästi käsitys, että nuoruudessa vihreitä äänestävät siirtyvät vanhetessaan muiden puolueiden kannattajiksi. Suuri äänestäjien vaihtuvuus vaaleista toiseen voisi tähän viitata, samoin kuin jatkuvasti suuri nuorten osuus äänestäjistössä vaihtuvuudesta huolimatta. Laadukasta pitkittäisanalyysiä, jossa tutkittaisiin saman äänestäjäryhmän käyttäytymistä vuodesta ja vaaleista toiseen, ei kuitenkaan ole käsillä käsityksen vahvistamiseksi.


Parhaillaan lukemassasi sekä Databyron edellisessä tekstissä on käsitelty puolueiden kannattajasiirtymiä vaalikaudella 2015-2019. On erityisen hyvä muistaa niiden perustuvan talvella, loka-tammikuussa kerättyyn laajaan Taloustutkimuksen otantaan. Näin viimeistään helmi-maaliskuun kannatuskehitys ei siihen enää sisälly. Esimerkiksi perussuomalaisten alkukevään kannatusnousu mielipidemittauksissa tuskin näkyy ainakaan kokonaisuudessaan siirtymien kuvailussa.

Lähes puolet äänestäjistä päättää lopullisen ehdokkaansa vasta vaalikevään aikana. Se voi tarkoittaa vielä reilusta nukkuvien osuudesta siirtymistä jonkin puolueen äänestäjäksi tai suoraan yhden puolueen kelkasta hyppäämistä toisen puolueen kelkkaan.

Vaalikauden tähänastiset voittajat – Sdp ja vihreät – ovat toistaiseksi ammentaneet kannatusnousunsa kovin eriävistä paikoista. Nähtäväksi jää, kuinka moni epävarma loppujen lopuksi päätyy tähän asti eniten epävarmoja keränneisiin vihreisiin ja kuinka moni lopulta valitsee sosialidemokraatit. Perussuomalaisten tuore reipas kannatusnousu vailla yksiselitteisiä häviäjiä kielii kenties siitä, että osa epävarmoista on hetkittäin päätöksensä tehnyt.

Mikä tahansa kannatustilanteen ympäriheitto ei toki ole järin todennäköinen. Tulevatkin liikkumiset noudattanevat poikkeuksellisten tapahtumien puutteessa vaalikaudella nähtyjä trendejä. Isossa kuvassa suhteelliset siirtymäosuudet säilynevät suunnilleen samanlaisina, vaikka muutoksia toki tuleekin toisille puolueille enemmän kuin toisille.