Vaalien aikaan eduskunnan koostumus muuttuu. Suomessa keskimäärin 40 prosenttia eduskunnasta eli 80 edellisissä vaaleissa valittua kansanedustajaa ei ole uudessa kokoonpanossa mukana vaalien jälkeen. Osaksi se johtuu siitä, etteivät kaikki ole tällä kertaa vaaleissa ehdolla syystä tai toisesta. Osa istuvista kansanedustajista kuitenkin putoaa eduskunnasta siitä huolimatta, että oli vaaleissa ehdolla.

Syyt rannalle jäämiseen jaetaan tässä kahteen luokkaan Katzin (1986) sääntöä noudattaen. Luokittelu tehdään vaalipiireittäin ja puolueittain. Jos puolueen listalta ei valittu vaalipiirissä yhtään eduskuntaan edellisissä vaaleissa valitsematonta, kaikki saman puolueen istuvien kansanedustajien putoamiset kyseisessä vaalipiirissä luetaan puolueen pärjäämisen syyksi. Jos taas puolueen listalta valittiin vähintään yksi edellisissä vaaleissa eduskuntaan valitsematon, kaikki putoamiset luetaan henkilökohtaisten äänten syyksi – myös silloin, kun puolue samalla menetti paikkoja (ks. Passarelli 2020, 213–219).

Alla on taulukoitu syyt eduskunnan koostumuksen uusiutumiseen vuoden 1975 vaaleista alkaen, jonka jälkeen eduskuntavaalit on säännönmukaisesti järjestetty neljän vuoden välein. Data vaaleista 1975–2015 on Gianluca Passarellin (2020, s. 171) teoksesta Preferential Voting Systems, vaalit 2019 ja 2023 ovat itse taulukoitua tuoretta dataa.

				Putoamisen syy
Eduskuntavaalit	Kansanedustajaa	Ei ehdolla	Uudelleenvalittu	Puolueen pärjääminen	Henkilökohtaiset äänet
Keskiarvo	200	20.0%	59.9%	2.6%	17.5%
2023	200	18.0%	67.0%	3.5%	11.5%
2019	200	22.5%	55.5%	2.0%	20.0%
2015	200	19.5%	61.0%	2.5%	17.0%
2011	200	26.5%	54.5%	2.0%	17.0%
2007	200	22.5%	59.5%	2.0%	16.0%
2003	200	17.0%	66.5%	1.0%	15.5%
1999	200	20.5%	62.0%	1.5%	16.0%
1995	200	21.0%	56.5%	2.5%	20.0%
1991	200	16.0%	61.0%	3.5%	19.5%
1987	200	26.0%	57.0%	2.0%	15.0%
1983	200	18.0%	56.5%	1.5%	24.0%
1979	200	16.0%	61.5%	4.5%	18.0%
1975	200	17.0%	60.0%	5.0%	18.0%

				Putoamisen syy
Eduskuntavaalit	Kansanedustajaa	Ei ehdolla	Uudelleenvalittu	Puolueen pärjääminen	Henkilökohtaiset äänet
Keskiarvo	200	40.1	119.8	5.2	35.0
2023	200	36	134	7	23
2019	200	45	111	4	40
2015	200	39	122	5	34
2011	200	53	109	4	34
2007	200	45	119	4	32
2003	200	34	133	2	31
1999	200	41	124	3	32
1995	200	42	113	5	40
1991	200	32	122	7	39
1987	200	52	114	4	30
1983	200	36	113	3	48
1979	200	32	123	9	36
1975	200	34	120	10	36

Lähteet:

Katz, R. S. (1986). Intraparty preference voting. Teoksessa B. Grofman & A. Lijphart (toim.), Electoral laws and their political consequences (s. 85–103). Agathon Press.

Passarelli, G. (2020). Preferential voting systems: Influence on intra-party competition and voting behaviour. Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-25286-1